Pitkän tauon jälkeen pääsemme vielä juhlavuoden loppupuolella tutustumaan Vuokkojen 1970-luvun toimintaan ja Vuokkohuivin historiaan. Vuokkojen toiminta jatkui vilkkaana koko 60-luvun ja 70-luvun alun. Vanha puu-Maunulan alue purettiin vuonna 1969 ja tilalle rakennettiin kerrostaloja. Alueelle muutti lisää lapsiperheitä, joten Vuokkoihin riitti halukkaita tulijoita. Rakentamisen loputtua 70-luvulla myös vuokkojen jäsenmäärä alkoi vähitellen pudota. Toiminta jatkui kuitenkin varsin elinvoimaisena 70-luvun lopulle saakka. Vuonna 1972 tyttö-ja poikajärjestöt yhdistyvät yhdeksi järjestöksi, Suomen Partiolaiset-Finlands Scouter ry:ksi. Monista lippukunnista tuli silloin yhteislippukuntia, mutta Vuokot jatkoi toimintaansa tyttölippukuntana. Yhteistoiminta poikien kanssa kuitenkin lisääntyi, sillä vuonna 1974 Vuokot oli mukana perustamassa Maunulan ja Oulunkylän lippukuntien ryhmittymää Mågelia. Tärkein toimintamuoto on lippukuntien yhteiset kesäleirit. Toiminnastaan kirjoitettu erikseen historiikissa. Vuonna 1977 Vuokkoihin kuului kaksi laumaa Saukot ja Sudarit ja viisi vartiota Apilat, Ötökät, Metsämimmit ja Näkymättömät. Vaeltajaryhmän nimi oli Jäljet. Erilaisista partiokasteista päiväkirjamerkintöjä ainakin 1960-ja 1970-luvuilta ja perinne jatkuu yhä. Kasteita annettiin niin uusille vartiolaisille kuin ensi kertaa retkellä tai leirillä olijoillekin. Haasteeseen kuului olennaisena osana ainakin jonkinlaisen kasteruoan syöttäminen ja vedellä kasteleminen. Myös omenan syönti ilman käsiä oli suosittu kastenumero. ”Majavat 21.10.1970: Ensimmäiseksi, niin puimme päällemme ”naamiot”. Sitten minua, Pullaa, Pirjoa ja erästä muuta alokasta tultiin hakemaan (erikseen jokaista) pikku huoneesta pois. Silmämme olivat sidotut. Jokainen meistä joutui syömään omenan ilman käsiä. Se tuotti, ainakin itselleni, hankaluuksia. Sen jälkeen oli vuorossa kumilangan ottaminen pois kädestä. Ja sitten, vihdoin viimein varsinainen kastaminen. Siinä oltiin kyllä vähän doing… kun syö suolapippuri ym. leipää ja päälle vielä suolattua m. mehua. Krista” Vartioiden toimintaa on ohjannut 1950-luvulta lähtien luokka suoritusten tekeminen, joten toiminta jatkui 1970-luvullakin vanhaan tapaan. Mm. maamerkkejä ja morseaakkosia opeteltiin ahkerasti. ”Hulivilit 27.10.1975. Eka meiltä kuulusteltiin partiokodit ja sitten siirryttiin morseihin. Hörni heilutteli käsiään niin kiivaasti ettei siitä ottanut hullukaan selvää. Hörnin morsettamassa kirjoituksessa tosin oli pari ” täysin inhimillistä” kirjoitusvirhettä. Tosin Hörn väitti että ne olivat siellä vain kirjoituksen vaikeuttamiseksi. Ota siitä sitten selvää! Kun morset oli kunnolla selvitetty oli Tipillä leikki. Se toi jokaiselle lautasen, jolla oli vehnäjauhoja. Ne laitettiin lattialle ja jokaisen piti kädet selän takana tonkia jollain keinoin jauhovuoren alle kätketty sokeripala esiin. Siitä tuli kauhea sotku. Jokainen oli yltä päältä jauhoissa ja lattia. Huh! Kun oltiin siivottu, keittivät Salli ja Rape teetä, jolla huuhdottiin viimeiset jauhonkimpaleet suusta. sitten oli aika painaa kipin kapin kotiin ja suoraan nukkumatin luo. Läsnä: Tilli, Hörni, Hissu, Nuusku, Salli, Rape ja mä. Hyvää yötä toivoo Tami. ” Retkillä käytiin edelleen niin Nuuksiossa kuin Lohjanharjulla Nummarissakin. Ehdoton lempipaikka oli Korvenkolkka Nuuksion Koivulassa. Kylmän kämpän lämmittäminen alkoi useimmiten valtavan tukin hinaamisella tien poskesta sahauspaikalle. Ihmeellisen tyttöenergian voimin tukki sahattiin pienemmiksi pölkyiksi ja hakattiin edelleen klapeiksi. Kämpän lämmettyä alkoi innokas ruuanlaitto. Retkimenuissa ei kursailtu, vaikka vesi kämpälle pitikin kantaa satojen metrien päästä. Mässäily kun kuuluu oleellisena osana retkiin. Yökukkuminen on kuulunut asian varmasti kautta aikojen ja yön pimeinä tunteina saattoi vaikka opetella tähtikuvioita. Varsinkin, jos uni ei tullut silmään odottamattomien poikavieraiden pelossa… Vuokkonen oli vuokkojen lippukunta lehti, joka ilmestyi ensimmäisen kerran yhdellä numerolla vuonna 1965. Toisen tulemisen lehti koki vuosina 1975-1977, 1978 ja 1981, jolloin sitä ilmestyi joitakin numeroita. Tämän jälkeen tähdelle ei ole löytynyt tarpeeksi innokkaita toimittajia.
Oma huivi 25-vuotiaalle lippukunnalle Juhlavuoden kunniaksi vuonna 1977 Vuokot saivat Jaana ”Nuusku” Lindströmin suunnitteleman oman huivin. Tähän mennessä käytetty sininen huivi sai koristeekseen kaksi valkoista ja yhden keltaisen raidan. Huivipohjana voitiin edelleen käyttää samaa sinistä huivia kuin aikaisemminkin ja nauhat siihen voitiin ommella itse. 1990-luvulla huivin tekeminen muuttui aikaisempaa vaikeammaksi, sillä alkuperäiseen mallin kuuluneen keltaisen nauhan valmistaminen lopetettiin. Keltainen nauha jouduttiin siis vaihtamaan samanlaiseen tasaiseen nauhan kuin valkoinen. Myöhemmin myös tasaisen keltaisen nauhan valmistus loppui, joten nauhat värjättiin keltaiseksi itse. Viimeisin tieto on että myös valkoisen kapean nauhan valmistaminen Suomessa on lopetettu, joten saa nähdä miten huivin malli elää kun viimeisetkin omat varastot kapeaa nauhaa on käytetty. Syksyllä 1977 järjestettiin vuokkojen 25-vuotisjuhlat Maunulan yhteiskoululla. Juhlavuoden kunniaksi suunniteltiin Vuokoille huivin lisäksi myös oma paita vapaa-ajan asuksi. Paita oli tummansinistä college-neulosta ja siinä oli Vuokkojen merkki rinnassa valkoisella painatuksella. Vapaa-ajan asuste oli tarpeen, sillä partioasusteen käyttö oli 1970-luvulla muuttunut yhä vapaamuotoisemmaksi ja partioasua käytettiin enää juhlatilaisuuksissa ja partioparaateissa. Teksti ja kuvat ovat peräisin Vuokot 50v-historiikista vuodelta 2002. Historiikin toimittanut: Riikka Kallio, Annika Nissinen, Kirsi Kontiala, Taru Halla, Hanne Vilpponen, Meira Hyttinen, Jenni Siltaisuu. Lupa historiikin sähköiseen julkaisuun saatu historiikin toimituskunnalta.
0 Comments
Etsitkö ideoita ilmastoystävällisiin ja herkullisiin retki- ja leiriruokiin? Täältä löytyy! 70-vuotisjuhlavaelluksemme ruoat olivat vegaaniset, ja jaamme tässä ruokalistamme. Suurin inspiraatiomme ruokalistaan tuli Saara Atulan Retkiruokakirjasta, jota voi suositella ihan kaikille! Vaelluksemme oli kesähelteellä, eli ruoat oli valittu niin että ne säilyvät, ja jotain ruokia kuivasimme. Jos ruokia ei joudu kantamaan paljoa ja/tai sää on jääkaappilämpötilassa, ei kuivaamista tarvita. Atulan kirjasta löytyi ohjeet kuivaamiseen ja kaikkeen mahdolliseen muuhunkin, mitä retkiruoista tarvitsee tietää. Alla tarkemmin ruokiamme!
Seuraavana vuorossa on 60-luku, jolta on peräisin lippukuntamme jäsenennätys (tähän mennessä) 155 jäsentä! Tiesitkö, että Ilta saa - iltapiirilaulua on laulettu jo 60-luvulla? Ja arvaatko, miksi tarpojat nukkuivat paperipusseissa? 1960-luvun kasvun vuodet1960-luvun alussa partio oli urheilun lisäksi lähes ainoita harrastuksia, joita Maunulassa saattoi harrastaa. Partion suosio oli niin suuri, että Vuokot ja Metsänpojat eivät voineet ottaa mukaan kaikkia halukkaita. Tämän takia Maunulan alueelle perustettiin vuonna 1961 kaksi uutta lippukuntaa: Kiehiset pojille ja Kimalaiset tytöille. Kimalaiset ilmeisesti lopetettiin jäsenmäärän pienentymisen takia jo 70-luvulla, mutta Kiehiset jatkaa yhä toimintaansa. Kiehisissä on tällä hetkellä 15-20 toimivaa jäsentä ja heidän tärkein toimintamuotonsa on retket omalle kämpälle.* Viikoittaiset kokoukset Kiehisissä lopetettiin 90-luvun lopussa, kun kokoontumispaikka menetettiin. Vuokkojen jäsenmäärä oli suurimmillaan vuonna 1965, jolloin jäseniä oli jopa 155. Lippukunta oli jaettu kahteen joukkueeseen, joihin kumpaankin kuului neljästä viiteen vartiota. Lisäksi oli tonttuosasto ja tarpojaosasto. Syksyllä 1965 tonttuosastoon kuului kolme parvea: Pööpötit, Kääpiöt ja Kärpässienet. Partio-osaston joukkueet olivat Sarohat ja Pihinät. Sarohat muodostui Peikot, Vipinät, Hillerit, Virsut ja Alokas -vartioista ja Pihinät Pöllöt, Nastat, Haamut ja Pisarat -vartioista. Tarpojaryhmän nimi oli Wiascot. Lippukunnan tiedonkulun ja yhteishengen ylläpitämiseksi joukkueet pitivät omia joukkuekokouksiaan, minkä lisäksi järjestettiin lippukunnan kokouksia pari kertaa vuodessa. Lippukunnan kokouksiin saivat osallistua kaikki lippukunnan jäsenet. Lippukunnan kokouksen ohjelmaan kuului aina leikkiä, laulua ja tiedotusasioita. Kokouksissa oli niin paljon osanottajia, ettei niitä voitu pitää omalla kololla, vaan kokouspaikkana saattoi olla kansakoulun sali tai ostoskeskus. Joukkuekokouksissa ohjelmassa oli useimmiten suoritusten kuulustelua. Kuulustelussa johtajat kyselivät vartiolaisilta vartioilloissa opetettuja taitoja ja antoivat osatuista taidoista suoritusmerkinnän. Kun kaikki suoritusmerkinnät oli saatu, saatiin merkintä myös luokkasuoritukseen. Lippukunnnan toimintaa rahoitettiin jäsenmaksulla, myyjäisillä, myymällä adventtikalentereita sekä keräämällä lehtitilauksia. Myyjäisiä järjestettiin ainakin kaksi kertaa vuodessa ja lehtitilauksia keräämällä lippukunta sai jokaisesta tehdystä tilauksesta pienen palkkion. Lehtitilaukset oli yleinen rahankeräysmuoto 60-luvulla.Oulunkylän seurakunta on ollut Vuokkojen taustayhteisö ainakin vuodesta 1959, joten Vuokot ovat saaneet taloudellista tukea myös kirkolta. Lisäksi Maunulan Lions Club on avustanut Vuokkoja taloudellisesti. Myös vanhempainneuvosto oli aktiivisesti Vuokkojen apuna. Vuokkojen vanhempainneuvosto oli perustettu jo 50-luvun puolessa välissä ja vuonna 1965 se ilmoitettiin yhdistysrekisteriin. Vanhempainyhdistys kokoontui säännöllisesti ja auttoi erityisesti myyjäisten järjestämisessä ja kansainvälisten leirien leirimaksuissa. Vanhempainyhdistys jatkoi toimintaansa myös 70- ja 80-luvuilla. 70-luvulla yhtenä rahankeräysmuotona oli kokonaisten teatterinäytösten ostaminen ja lippujen myyminen näytöksiin. 1990-luvulla vanhempainyhdistyksen toiminta on ollut hiljaisempaa, mutta nyt sitä ollaan jälleen herättelemässä henkiin.** Kololla oli usein kaksi vartiokokousta samaan aikaan (huoneita oli kaksi), jolloin molemmilla vartioilla oli yhteinen illan aloitus. Yhteinen aloitus saattoi olla pieni hartaushetki tai rukous. Muuten vartioiden toiminta jatkui samaan tapaan kuin aiemminkin. Kokouksissa harjoiteltiin morseaakkosia, ensiaputaitoja, solmuja, luonnontuntemusta ja suunnistusta. Lisäksi siivottiin, leikittiin, laulettiin, tehtiin ruokaa, leivottiin, pidettiin naamiaisia ja nyyttäreitä sekä osallistuttiin Yrjönpäiväjuhliin, muistelemispäiväjuhliin ja joulujuhliin. Nyyttäreistä kertoo Pöllöt-vartion päiväkirja vuodelta 1966: Partioparaatit ja partioviikon Yrjönpäiväjuhla kuuluivat jokavuotisiin perinteisiin. Jotta marssiminen olisi sujunut mallikkaasti sitä harjoiteltiin Koivikkotiellä ja sen takana olevassa metsässä. Lippukunnalla oli myös kaksi rumpalia, jotka olivat harjoitelleet kaksi eri rumpukaavaa paraateja varten. Harjoitukset olivat tuottaneet tulosta, sillä rumpalit osaavat edelleen niin rumpukaavat kuin niiden tukena olleet lorutkin: "Pikkuinen ukko, pikimusta hattu, nurkassa istuu ja rötköttää...". Historiikin toimittanut: Riikka Kallio, Annika Nissinen, Kirsi Kontiala, Taru Halla, Hanne Vilpponen, Meira Hyttinen, Jenni Siltaisuu. Lupa historiikin sähköiseen julkaisuun saatu historiikin toimituskunnalta. Teksti on peräisin Vuokkojen 50-v-historiikista vuodelta 2002, joten tieto Kiehisten nykytoiminnasta ei välttämättä pidä enää paikkansa. Lisäksi Vuokkojen veljeslippukunnan, Helsingin metsänpoikien, joka tekstissä myös mainitaan, toiminta päättyi 2014.Yöretkiä tehtiin Pirttimäkeen, Koivulaan (=Nuuksio), Rastilaan, Partiopoukamaan ja vanhempien mökeille. Vuokkojen tarpojat osallistuivat 60-luvulla innokkaasti ja hyvällä menestyksellä sekä piirin että valtakunnallisiin partiotaitokilpailuihin. Yhdellä kilpailuretkellä kokeiltiin nukkumista paperipusseissa, koska oli kuultu, että paperipussi olisi aivan lämmin, jos pussin suun sulkee tiukasti narulla. Paperipussi olisi makuupussia kätevämpi, koska se oli silloisia makuupusseja huomattavasti kevyempi. Yöhön valmistauduttiin kotona harjoittelemalla, mutta pussin rapina piti hereillä koko yön. Tästä huolimatta paperipusseja päätettiin käyttää. Kilpailussa kuitenkin huomattiin, että paperipussi oli kyllä tarpeeksi lämmin, mutta lumisessa maassa se kastui ja siihen tuli reikä, jolloin se ei pitänytkään lämpöä. Tästä lannistumatta samaa kikkaa kokeiltiin vielä jatkossakin. Joskus siinä onnistuttiin ja joskus ei. Kansanvälistä toimintaa 1960-luvulla Kansainvälisyys oli vahvasti mukana Vuokkojen toiminnassa 1960-luvulla. Monet Vuokkojen johtajat olivat mukana partiotyttöjärjestön kansainvälisessä toiminnassa, ja sitä kautta lippukunta sai usein kansainvälisiä vieraita. Lisäksi johtajia, tarpojia ja partiolaisia osallistui Suomen partiotyttöjärjestön (SPTJ) kansainvälisille Neljän tuulen leireille, joita järjestettiin vuodesta 1961 alkaen. Neljän tuulen leirien lisäksi vuokkoja oli kansainvälisillä leireillä ainakin Norjassa, Tanskassa, Sveitsissä, Englannissa ja Kreikassa. Koko lippukunnan kansainvälisyyttä korostettiin muistelemispäiväjuhlilla, joita vietettiin joka vuosi jonkin teeman ympärillä. Vuokot vierailivat isolla joukolla myös Ruotsissa Visbyssä vuonna 1961. "Peikot-vartio 18.2.1965. Kokoonnuimme tavalliseen tapaan ja lauloille pari laulua. Sitten Eevis rupesi puhumaan muistelemispäiväjuhlasta, jossa meidän piti olla hollantilaisia. Eevis näytti meille kutsukortin, joka oli hieno. Soitimme levysoittimella, jonka Eevis oli lainannut Kukulta. Sitten aloimme harjoittelemaan ohjelmaamme Iloisen Amsterdamin säestäessa. Sitä harjoittelimme melkein koko ajan. Lopuksi antoi Eevis meille muutamia kysymyksiä, joihin vastaisimme ensi kerraksi. Lauloimme "Ilta saa uinahtaa" ja niin edespäin ja lähdimme kotiin. Lili." * Teksti on peräisin Vuokkojen 50-v-historiikista vuodelta 2002, joten tieto Kiehisten nykytoiminnasta ei välttämättä pidä enää paikkansa. Lisäksi Vuokkojen veljeslippukunnan, Helsingin metsänpoikien, joka tekstissä myös mainitaan, toiminta päättyi 2014. ** Suunnitelma vuodelta 2002. Valitettavasti vanhempainyhdistyksellä ei ole ollut toimintaa 2000-luvulla. Historiikin toimittanut: Riikka Kallio, Annika Nissinen, Kirsi Kontiala, Taru Halla, Hanne Vilpponen, Meira Hyttinen, Jenni Siltaisuu. Lupa historiikin sähköiseen julkaisuun saatu historiikin toimituskunnalta. Ensimmäiseksi päästään tutustumaan Vuokkojen perustamaan ja varhaisimpiin vaiheisiin 50-luvulla. Tämä teksti on peräisin vuonna 2002 kootusta Vuokkojen 50-vuotishistoriikista. VUOKOT 50 VUOTTA 1952-2002 Vuokkojen perustaminen ja taustaa Vuosi 1952 oli tärkeä vuosi helsinkiläisille ja maunulalaisille: Helsingissä oli olympialaiset, Armi Kuusela valittiin maailman kauneimmaksi, Maunulan kansakoulu valmistui ja tyttölippukunnan toiminta aloitti Maunulassa. Partiolippukunta Vuokot ry perustettiin 2.5.1952 Maunulan seurakuntaetalolla. Lippukunta saa nimensä 2.5. nimipäiväänsä viettävän Vuokon mukaan. Pojille oli jo oma partiolippukunta Helsingin Metsänpojat, joka perustettiin vuonna 1947. Helsingin Metsänpojat laajensi toimintaansa 50-luvulla Metsälästä Maunulan puolelle, ja tuolloin ilmeni tarve saada partiotoimintaa myös tytöille. Huhun mukaan Metsänpoikien äidit halusivat partiotoimintaa myös tytöille ja perustivat Vuokot. Metsänpoikien varsinaisessa toiminnassa mukana olleet eivät olleet kuitenkaan osallisena Vuokkojen perustamisessa, eikä lippukunnilla vielä tässä vaiheessa ollut yhteistyötä. 1950-luvulla perustettiin Helsinkiin paljon uusia lippukuntia. Helsinki kasvoi hurjaa vauhtiaja sodan jälkeen syntyneet "suuret ikäluokat" tulivat kouluikäisiksi. Maunulaa olialettu rakentaa vauhdilla 1940-luvun lopulla ja 1950-luvun alussa alue oli yhtä suurta työmaata. Puisia ja tiilisiä kerrostaloja rakennettiin useita ja alueelle muutti paljon lapsiperheitä. Koulussa oli paljon lapsia ja välillä siellä piti käydä kahdessa vuorossakin. Koulua käytiin koko Suomessa myös lauantaisin, mutta se oli muita päiviä lyhyempi päivä. Historiikin toimittanut: Riikka Kallio, Annika Nissinen, Kirsi Kontiala, Taru Halla, Hanne Vilpponen, Meira Hyttinen, Jenni Siltaisuu. Lupa historiikin sähköiseen julkaisuun saatu historiikin toimituskunnalta.
Tervetuloa mukaan juhlistamaan Vuokkojen 70-vuotista taivalta partiolippukuntana niin lippukunnan tapahtumiin kuin tänne blogin puolelle!
Blogissa tullaan vuoden aikana julkaisemaan tekstejä ja kuvia Vuokkojen historian varrelta. Samalla luomme uutta sähköistä historiikkia! Lähteenämme Vuokkojen 50v-historiikki ja lisäksi tulossa täysin ennennäkemätöntä materiaalia. Pysy siis kuulolla seuraamalla Vuokkojen instagramia @vuokot tai tilaamalla sähköpostiin tiedotteen uudesta blogikirjoituksesta sivupalkin kautta. Tässä luontoaiheinen rastirata, joka on helppo toteuttaa metsäretkellä tai vaikka kolon pihapiirissä. Välimatkat rasteilla voidaan sovittaa kiertäjien ikään ja käytettävissä olevaan aikaan. Sopii ainakin perhepartiolaisille, ideoita voi hyödyntää isommillekin.
Tarvikkeet: - Kuvat kasvin ja linnun tunnistusta varten - Kivi jolle kiivetä (tai penkki tms) - Keppejä, käpyjä löydettävissä - Palloja ja ämpäri - Hiekkaa johon vetää juoksukilpailun maaliviiva, tai narua/ämpärit tms maaliviivaksi - Rastihenkilöt ohjeistamaan tehtävät tai kirjalliset ohjeet kylmille rasteille
Tämä leikki sopii hyvin ainakin perhepartiolaisille, sudenpennuille ja seikkailijoille.
Täältä lisää tietoa luettavaksi: https://www.luontoon.fi/retkeilynabc/turvallisuus/ennakoijavalta/heikotjaat Tässä pari tutustumisleikkiä perhepartiolaisille (tai miksei isommillekin!)
Nimi ja eläin: Nimikierroksessa jokainen kertoo nimensä ja eläimen, joka alkaa samalla kirjaimella. Esim. Minä olen Laura Leopardi. Mekans: Kukin perhe kertoo vuorollaan jotain mitä tykkäävät tehdä. Kaikki muut, jotka myös tykkäävät siitä, vastaavat "Me kans!" Esim. - Me tykätään rakentaa majoja. - Me kans! Alkujumpppa: Nimen kertomisen jälkeen näytetään joku jumppa- tai venyttelyliike, jonka kaikki toistavat perässä. Voidaan leikkiä myös eläinten liikkeillä tai eläinten äänillä, tai vaikka erilaisilla työkoneilla. Tämä aktiviteetti sopii oikeastaan minkäikäisille vain! Pienimmät tarvitsevat toki vanhemman tai johtajan apua. Hyönteishotellin avulla mehiläiset, leppäkertut ja muut ötökät saavat paremmat mahdollisuuden selviämiseen niille sopivien elinympäristöjen vähetessä. Tarvkikkeet: - lautaa (n9cm leveää) 4x20cm, 3x17cm ja 4kpl 12cm paloina TAI valmiin laatikon tai kehikon - kaislaa, koiranputkea tai muuta onttoa kasvia - koristeeksi halutessasi käpyjä, sammalta, heinää tms - puupalikoita (mieluiten 15-20cm syviä paloja) - pora ja teriä, ruuveja, nauloja, vasara, kulmarauta - kanaverkkoa 1-2 kappaletta 9x20cm kokoista neliötä
Perhepartiolaiset eivät jaksaneet koko aikaa keskittyä rakenteluun: Hommaa lapsille naulaamisen ja poraamisen lisäksi:
Hauskaa tekemistä pimeisiin iltakokoukseen tai retkellä iltaohjelmana on heijastinpolku! Heijastinten etsiminen taskulampun avulla on jännittävää niin pienten perhepartiolaisten kuin isompien ja aikuistenkin mielestä. Osaan heijastimista voi liittää pienen rastitehtävän halutessaan, mutta toimii heijastinpolku ihan sellaisenaankin.Joulun aikaan heijastinpolusta voi jatkaa joulupolun jouluisilla koristeilla tai "rastitehtävillä".
Tarvikkeet: - Heijastimia (kymmenellä heijastimella saat n 100-200m pitkän polun, enempi parempi!) - taskulamput jokaiselle osallistujalle - Narua heijastinten kiinnittämiseen - Rastitehtäviksi voi ottaa ihan mitä vaan teemasta riippuen: esimerkiksi tarina pahvikorteille jaettuna, mietelauseita, arvoituksia tms - Joulupolulle tonttuja, olkipukkeja, joulukransseja tms - Lyhdyt toimivat tunnelmallisina polun alun ja lopun merkitsijöinä, mutta eivät ole mitenkään välttämättömiä Kiinnitä puihin pimeälle alueelle heijastimia n 10-20 metrin välein. Parhaiten tämä onnistuu pimeällä niin, että yksi henkilö kiinnittää heijastinta ja toinen seisoo edellisen heijastimen luona taskulampun kanssa testaamassa miten heijastin näkyy. Kiinnitä heijastin tukevasti, ettei se pääse pyörimään, poikittain kääntynyt heijastin ei näy. Varo vahingoittamasta puita heijastimia kiinnittäessäsi! Laita osan heijastimista kohdalle samaan puuhun tai sen juurelle rastitehtävä. Osallistujat kiertävät yksin/pareittain/pienessä ryhmässä radan taskulamppujen kanssa. Jätä tarpeeksi väliä kiertäjien välille, jottei edellisten taskulampun valot sotke seuraavia. |
Arkisto
October 2022
Aiheet
All
|